Toiminnanjohtajan terveiset: helteinen tuulahdus European Federation of Sexology 2026 -kongressista
Finnairin koneen turbiinit käynnistyvät Helsinki-Vantaan lentokentällä räntäsateen piiskatessa koneen runkoa. Olen lukenut uutiset siitä, että perillä Lissabonissa minua vastassa on kaikkien aikojen lämpöennätys! Oikea helleaalto, joka huipentui yli 40 asteen kuumuuteen. Tämä kontrasti kuvaa hyvin sitä, miksi seksologia on yksi tärkeimmistä tieteistä ymmärtää ihmisyyttä ja tuoda se osaksi kokonaisvaltaista terveyttä.
Matka vei minut kuumana sykkivään Lissaboniin puhumaan ja kohtaamaan uusinta tietoa ja tiedettä seksuaalisuudesta. Sukelsin syvälle sään lailla tulikuumaan aiheeseen, joka on edelleen tämän päivän maailmassa edelleen usein väärin ymmärrettyä.
Tässä maailmassa oma syvin herkkä seksologinen sisimpäni sai tunnustusta, kun kuuntelin kongressin kultamitaliluennon. Norjalainen Elsa Almås, seksologi ja opettaja, palkittiin EFS:n kultamitalilla tunnustukseksi pitkäjänteisestä työstä seksologian alalla. Almåsissa on jotain vuonojen kaltaista. Hän on valmis menemään syvälle ja on kasvanut kovassa paineessa, kestäen jopa Atlantin myrskyjen keskellä.
Aiheellaan ”48 years as a sexologist” Almås avasi meille seksologiaa aivan kuin Norjalaiset vuonot jotka leikkaavat maan auki edustaen vähemmistön haavoittuvuutta. Norjan upea rannikko on kuin vanhat haavat, jotka eivät sulkeudu vaan muuttuvat maisemaksi. Seksuaalisuus on tätä ja ymmärtääksemme ihmisyyttä meidän tulee ymmärtää muutakin kuin vain seksologian oppikirjat.
Tässä tekstissä avaan Almåsin esitelmän yhdintä, sillä haluan jakaa sen sellaisillekin seksologeille, jotka eivät päässeet Lissaboniin kuuntelemaan.
Seksologin tulee olla rohkea, kuten Elsa!
Almås astui seksologian kentälle vuonna 1978 Rooman kansainvälisessä kongressissa. Tuolloin ala oli vasta muotoutumassa, eikä se todellakaan ollut vailla ristiriitoja. Almåsin esitys vei meidät Lontooseen ja vuoteen 1969, jolloin vallassa oli vakiintunut piiri, joka halusi määrittää trans-ihmisyyden yksinomaan psykiatrisena häiriönä. Tämä näkemys jätti pitkän varjon trans-ihmisten ylle eikä sen vaikutukset ole vieläkään poissa.
Jo tuolloin Almås itse valitsi toisin. Hän edustaa linjaa, jossa seksologia on ennen kaikkea ihmisläheinen tiede, joka rakentaa siltoja ihmisyyden ja terveyden välille: ”Sexology is the tool, sexual health is the goal.”
Valinta ei ollut helppo, sillä poikkeavan näkökulman kantaminen on raskasta, ja valinta edellytti erityistä rohkeutta kyseenalaistaa vallitsevia näkemyksiä. Kuin Norjan rannikko Almås valitsi seistä niiden rinnalla, joita järjestelmä ei nähnyt vaan piiskasi vasten kasvoja kylmällä Atlantin vedellä.
Vuosi 1995 Pohjoismaisen seksologia ja NACS
Vuonna 1995 elettiin Reykjavikissa merkittävä hetki! Nordic Association for Clinical Sexology (NACS) konferenssin yhteydessä Elsa Almås ja hänen kumppaninsa Esben Esther Pirelli Benestad esitteliveät pohjoismaisen seksologian opetussuunnitelman. Tästä päivästä alkaen pelkkä intohimo ja kokemus alalta ei riittänyt, vaan seksologilta alettiin vaatia järjestelmällistä koulutusta, eettistä osaamista ja tieteellisen työn hallintaa. Tässä kehittämisessä mukana oli pohjoismainen työryhmä Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta.
Vuonna 2002 NACS vahvisti neljä erikoistumisalaa: seksologinen neuvonta, kliininen seksologia, kasvatuksellinen seksologia ja seksuaaliterveyden edistäminen sekä seksologinen tutkimus. Täällä Suomessa nämä linjaukset ovat ohjanneet myös meidän oman kansallisen auktorisointijärjestelmämme kehittymistä ja kuten moni teistä tunnistaa olemme yhä edelleen Pohjoismaisen NACS- kriteeristön ohjaimissa.
Seksologia elää ja kehittyy
Almåsin luennosta välittyi viesti, joka osui ja upposi: seksologia ei ole vain lista tämän hetken diagnostisista kriteereistä tai hoitoprotokollista. Se on elävä, kehittyvä suhteessa elävään ihmiseen tunteineen ja moninaisuuksineen. Tämä on se kenttä, joka on kulkenut rinnan yhteiskunnallisessa muutoksessa, trans-oikeuksien kehityksessä, seksuaalivähemmistöjen näkyvyydessä ja lääketieteen paradigmojen murroksessa.
Almås on itse ollut mukana lukuisissa tutkimuksissa, jotka ovat käsitelleet eurooppalaisten seksologien ammattikuntaa (Euro-Sexo Study), transihmisten terveyttä ja kansalaisuutta useissa maissa sekä seksologisten järjestöjen moninaista roolia. Häneltä löytyy lulkaistuja artikkeleita Sexologies-lehdessä (2022).
Seksologia on osa elävää elämää ja vaatii ymmärretyksi tullakseen eläjiään eli meitä ihmisiä. Norjalainen ekologisofi Arne Næss on sanonut: ”Koska elämä on monimuotoista, monen selviytyminen riippuu kaikkien selviytymisestä.” Almås lainasi tätä omassa luennossaan. Se kuvaa hyvin sitä, miksi hän yhä rakastaa seksologiaa. Seksologia on ala, joka tekee työtä seksuaalisuuden moninaisuuden parissa, ei vain enemmistön.
Miksi tämä luento kosketti minua
Almåsin puheenvuoro paiskasi minut takaisin omalle vanhalle polulle tunteita säästelemättä. Aloitin urani seksuaalisuuden parissa alaikäisenä vain 16-vuotiaana esiintyjänä ja pornograafisten elokuvien maailmassa. Se valinta oli kaikista lapsellisista luuloistani riippumatta ikuinen ja ihmisiltä, joilla ei ole kosketusta pornografiaan kameran edessä sain lahjaksi ikuisen stigman ja halveksuntaa. Ne olivat lopulta merkittävimmät asiat, jotka ohjasivat minut seksologian kentälle ja lopulta oikeustieteen pariin. Halu ymmärtää ja vaikuttaa niissä rakenteissa, joiden läpi seksuaalisuutta katsotaan ja määritetään, sekä se sisäinen liekki, jonka tunnistin Ålmasin luennon aikana.
Ilman Ålmasin kaltaisia rohkeita ihmisiä, jopa seksologian kenttä jäisi kehittymättä. Omalta osaltani tämä kenttä törmää yhä liian usein kliseiseen käsitykseen pornografiasta. Pornografiaa tarkastellaan kapeasti katsojan näkökulmasta, ei ihmisyyden tai siellä elävän yksilön elettynä todellisuutena, aivan kuten Lontoossa vuonna 1969 trans-ihmisiä tarkasteltiin. Seksologia tarvitsee tulevaisuudessakin rohkeita ihmisiä, kuten Elsa. Seksologeja jotka uskaltavat seistä erilaisuuden rinnalla valtavirrasta välittämättä.
Seksologia on parhaimmillaan yhteisö, joka kantaa kuin perhe
Almåsin luento päättyi hänelle itselleen tyypillisesti. Kuviin ihmisistä, kollegoista, opiskelijoista, yhteisistä matkoista ja yhteisistä pöydistä. ”Seksologia on tullut minulle perheeksi”, hän totesi. Salissa tunsimme toisemme perheeksi. Koimme liikutusta, ymmärrystä ja tarvetta tukea toisiamme myrskyävässä maailmassa.
Lissabonista palasin kotiin täynnä ajatuksia ja toiveita. Uusia kysymyksiä ja muistutuksen siitä, miksi tätä työtä tehdään. Seksologia ei ole yksinäistä puuhaa. Se on yhteinen projekti, johon jokainen meistä tuo oman palansa.
Konferenssin esityksissä oli mukana myös tulevaisuuden toivon kipinöitä! Ehkä tulevaisuudessa Seksologian perhe näkee myös pornografian moninaisuuden kameran toisella puolen.
Satu Söderström Toiminnanjohtaja, Suomen Seksologinen Seura
Huomautuksena loppuun vielä oppikirjoista. Suomessa voimme olla ylpeitä, sillä täällä on onnistuttu tekemään aivan ainutlaatuista seksuaalilääketiedettä myös oppikirjan muodossa.
Straight Baseline 1951 siellä missä vuonot leikkasivat vettä tuli tuomio: outo liian syvä poikkeava “mutta rannikko on kaunis” sanoi Tuomari kunnioita sitä! eikä vääntänyt vuonoa keskiarvoiksi keskikohdiksi pakottanut sitä normaaliin anna ääripäiden olla! hyväksymme sen kuten ihmiset emmehän poiki päitä pitkiltä käske korkoa pienille ja niin vuonon annettiin olla sen kauneudessaan ihmisen rohkeudesta vuono kiitti ja muuttui maisemaksi maa antoi periksi vedelle syntyi syvyys tuli rauha perinne metafora kauniille
Runo on inspiroitunut vuoden 1951 Straght baseline- käytännöstä, jossa rannikon ulkolinjaa tulee mitata sen äärimmäisistä pisteistä, ei standardi 20 mailin säännön mukaan. Aikanaan Norjan rannikon ja merirajan määrittämisessä oli vaikeuksia, sillä vuonot tulevat pitkälle ulos mannermaasta.
Näen, että ihmisyyttäkään ei tule mitata ulkopuolelta tarkastellen vaan sisintä ja luonnetta ymmärtäen.
Elsa Almås astui rohkeasti tälle kentälle osoittaakseen, että moninaisuus on jo kauan ollut se ainoa lähtöviiva. Uuden standardin luominen vaatii rohkeutta. Kiitos Elsa rohkeudesta!