Nita Taivalojan selvitys: “Keitä monisuhteiset oikein ovat?” – Bi- ja panseksuaaliset naiset nousevat isona vastaajajoukkona 

maanantai 28.4.2025

Haastattelimme tutkija Nita Taivalojaa uunituoreen artikkelin pohjalta

Kysyin Taivalojalta, että kokeeko hän, että yhteiskunnan tilasto- ja väestöpainotteisuus vaatisi häntä perehtymään tilastoihin ja demografiaan? Viittasin kysymykselläni Jenny Kangasvuon (2022) kirjaan Bi- ja panseksuaalisuus, jossa Kangasvuo kritisoi, että yhteiskunnallinen keskustelu ei etene seksuaalivähemmistöjen kohdalla syvälliseksi, sillä valtaosaa kiinnostaa tilastot – kuinka paljon bi- ja panseksuaaleja on, eikä se, millaisia heidän kokemuksensa bi- ja panseksuaalisuudesta ovat.  

“Määrällisen tutkimuksen juuret ovat niin sanotuissa kovissa tieteissä, jotka ovat perinteisesti nauttineet arvostusta, sillä tilastojen avulla voidaan pyrkiä todistamaan asioita objektiivisesti todeksi, ja se usein kiinnostaa ihmisiä. Tilastojen avulla ei pystytä kuitenkaan kurkottamaan yksilöllisen kokemuksen monivivahteisuuteen tai saamaan ymmärrystä siitä, miten tietyt ilmiöt tulevat todeksi esimerkiksi aika- ja paikkasidonnaisesti. Tällaista tietoa pystytään tuottamaan laadullisilla aineistoilla ja menetelmillä, joiden parissa itse pääasiassa työskentelen. Sen hengessä minua kiinnostavatkin yleensä enemmän kysymykset ”miten” ja ”millainen” kuin ”kuka” ja ”mitä”. Parhaimmillaan tilastollinen ja kuvaileva tutkimus tukevat toinen toisiaan, jolloin erilaisilla tiedonintresseillä voidaan paikata erilaisia aukkoja tutkitussa tiedossa.”

Tämän selvityksen kanssa olin oikeastaan ensimmäistä kertaa tekemisissä kvantitatiivisen aineiston kanssa, mikä oli opettavaista ja kiinnostavaa. Perehtyminen tilastoihin ja demografiaan juontaa siihen, että kuulen säännöllisesti kysymyksen siitä, ”keitä monisuhteiset oikein ovat?” – eikä tähän kysymykseen olla pystytty aikaisemmin oikein vastaamaan. Jotain on tiedetty kansainvälisten tutkimusten pohjalta.  

Suomalainen konteksti

Osana selvitystä Taivaloja havaitsi, että suomalaiset tulokset poikkeavat kansainvälisistä tutkimuksista, joissa miesten on todettu olevan naisia useammin yliedustettuina monisuhteissa. Suomalaisessa aineistossa suurin osa vastaajista oli cissukupuolisia bi- tai panseksuaaleja naisia. Kansainvälisissä tutkimuksissa on aikaisemmin todettu, että seksuaalisesti aktiivisesti naiset joutuvat miehiä helpommin stigmatisoinnin kohteeksi, minkä vuosi naisten kynnys hakeutua monisuhtesiin on korkeampi (Ferrer, 2018). Voidaanko sanoa, että suomalaiset naiset ovat monisuhteisia juuri stigman takia?  

“Bi- ja panseksuaalisten cissukupuolisten naisten osuus kyselyn tuloksissa oli kiinnostava, ja se palautuu pohdintoihin siitä, mihin muihin yhteiskunnallisiin liikkeisiin rakkaus- ja intiimisuhteiden moninaistuminen nivoutuu. Näyttäisi siltä, että 2020-luvulla monisuhteet ovat osa seksuaalivähemmistöjen legitimaatiota ja erityisesti naisten seksuaalista emansipaatiota. Viimeisen viiden vuoden aikana sekä Suomessa että globaalisti on ryhdytty puhumaan aikaisempaa enemmän muun muassa suostumuksesta ja naisen seksuaalisesta nautinnosta sekä rakkaus- ja intiimisuhteiden tunnetyöstä – ja nämä kaikki ovat monisuhteiden keskiössä. Tyypillisesti on ajateltu, että monisuhteet voivat mahdollistaa bi- ja panseksuaaleille oman minuuden todeksi elämisen, kun rakkautta ja intiimiyttä ei tarvitse rajata vain yhteen henkilöön tai sukupuoleen. Bi- ja panseksuaalisuus voivatkin olla keinoja naisille laajentaa näkemystä omasta seksuaalisuudestaan ja sen potentiaalista, ja monisuhteisuus kanava, jolla tutustua eri puoliin itsessään.   

En usko, että tässä kyselyssä naisten edustus selittyisi naisiin kohdistuvalla stigmalla, vaan päinvastoin – vaikka seksuaalisesti aktiiviset naiset joutuvat helpommin stigmastisoiduksi (tyypillisesti seksuaalisesti aktiivinen mies on ollut ihailtu ja seksuaalisesti aktiivinen nainen halveksittu), naisten bi- tai panseksuaalisuus on isossa mittakaavassa kuitenkin vähemmän tabu kuin miesten bi- tai panseksuaalisuus. Sain taannoin haastatella erästä Setan senioriaktiivia ja hän ennusti, että biseksuaalisten miesten nousu on vielä edessä ja odotettavissa, mutta yhteiskunta ei ole siihen vielä täysin valmis. 

Toki on hyvä huomioida, että nämä tulokset edustavat vain sitä joukkoa, joka on valinnut osallistua kyselyyn, eikä kyse ole siten kattavasta väestötutkimuksesta, jolloin vastauksissa olisi saattanut olla enemmän vaihtelua.” 

Paljon muutakin kuin tilastoja 

Demografian lisäksi Taivaloja tutkii monisuhteiden esiintymistä verkkouutisissa, ja miten nämä representaatiot tuottavat tai purkavat parisuhteisiin nivoutuvia normatiivisuuksia – erityisesti mononormatiivisuutta, eli oletusta siitä, että kahden ihmisen solmima seksuaalisesti ja rakkaudellisesti muut poissulkeva liitto on oletusarvoista, luonnollista ja toivottavaa.  

“Havaintojeni mukaan monisuhteet joutuvat mediassa helposti eksotisoinnin ja kyseenalaistuksen kohteeksi, mikä on omiaan vahvistamaan monisuhteisiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Toisaalta media on myös ryhtynyt esittelemään monisuhteita yhä useammin validina suhdemuotona, kunhan tietyt parisuhdenormatiivisuudet vaikuttavat pinnan alla.” 

Hän tutkii myös monisuhteisten elettyjä kokemuksia suomalaisissa sosiaali- ja terveysalan palveluilla, sekä tulevaisuudessa myös suomalaista palvelujärjestelmää ja sen ammattilaisten toimintaa.  Aikaisemman tutkimuksensa pohjalta hän on havainnut monisuhteisuuden olevan erilaisissa palveluissa näkymätöntä parisuhteisiin nivoutuvien normatiivisuuksien vuoksi – erialisissa monisuhteissa olevat henkilöt eivät uskalla tuoda suhdemuotoaan esiin työntekijöiden kanssa, koska he pelkäävät tuomituksi tulemista.  

“Tämä ymmärrettävä vaikeneminen tuottaa osaltaan uskomusta siitä, että monisuhteisuus on marginaalinen ilmiö eikä monisuhteissa olevien tarpeita tarvitse siten erikseen huomioida palveluita suunniteltaessa. Tällä tavalla normatiivisuuden kierre on valmis. 

“Väitän, että suomalaisen yhteiskunnan eri instituutiot ovat edelleen monilta osin cis-, hetero- ja mononormatiivisia, millä on haitallisia vaikutuksia niihin ihmisiin, joiden suhteet eivät noudata normatiivisia kaavoja. Auttamistyön ammattilaisina meidän seksologien tehtävä on purkaa eriarvoistavia valtarakenteita ja siten esimerkiksi kouluttautuminen ihmissuhteiden moninaisuudesta sekä omien arvojen ja asenteiden kriittinen reflektoiminen on hyvin keskeistä. Kirjoitan näistä teemoista uunituoreessa, päivitetyssä Seksuaaliterapian käsikirjassa (Santalahti, Lehtonen & Viinanen, 2025), johon kannustan kaikkia kollegoitani tutustumaan!” 

Taivalojasta on tärkeää tehdä ammatillista itsereflektiota 

Taivaloja lähettää Seksologisen seuran jäsenille terveisiä:  

“Rakkaus- ja intiimisuhteet ovat murroksessa ja meidän ammattilaisten on huolehdittava siitä, että pysymme tietojemme ja taitojemme kanssa ajan tasalla, jotta voimme tarjota asiakkaillemme parasta mahdollista tukea. Kaikki asiakkaamme ansaitsevat asiantuntevaa ja asiallista kohtelua, ja siksi on tärkeää sekä kouluttautua aihepiirin äärellä että tehdä aktiivista itsereflektiota. Suomalaista tutkimustietoa on saatavilla koko ajan enemmän, ja siihen on hyvä ja turvallista nojautua, kun kokee tarvitsevansa kättä pidempää oman työn tueksi. Matalan kynnyksen informaatiota löytää ainakin minun somekanavistani, kirjoituksistani ja verkkosivuiltani. Olkaa matalalla kynnyksellä yhteydessä, kun kaipaatte koulutusta tai konsultaatiota monisuhteisuudesta – olen pidetty luennoitsija ja käytettävissä!” 

Kuka on Nita Taivaloja? 

• Väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston Sukupuolen, kulttuurin ja yhteiskunnan tohtoriohjelmassa 

• Koulutukseltaan sosiaalipsykologi (VTM), sosionomi (AMK), seksuaaliterapeutti ja seksuaalineuvoja 

• Tutkii parisuhdenormatiivisuuden syntyä suomalaisen yhteiskunnan instituutioissa ja sen vaikutteita monisuhteissa oleviin henkilöihin 

 Taivaloja kertoo kiinnostuneensa monisuhteisuudesta aloittaessaan toimintansa seksologian kentällä lähes 10 vuotta sitten:  

“Tein seksuaalineuvojaopintojani samaan aikaan kun aloitin sosiaalipsykologian pro graduani, ja tuntui mielekkäältä tehdä opinnäyte jostain seksologian teemoista. Olen pohjakoulutukseltani sosionomi ja kiinnostunut erityisesti siitä, miten instituutiot vaikuttavat erityisesti erilaisiin marginalisoituihin ryhmiin kuuluvien yksilöiden kokemukseen omasta paikastaan yhteiskunnassa. Gradussani tarkastelin siten polyamorisissa, avoimissa ja muissa monisuhteissa olevien kokemuksia suomalaisista sosiaali- ja terveysalan palveluista, mitä ei oltu tutkittu Suomessa ennen. 

Uskon vahvasti siihen, että jokaisella meistä on oikeus elää omannäköistämme elämää, ja siksi aihepiirin äärellä työskentely myös gradun jälkeen on tuntunut tärkeältä. Tutkimuksen lisäksi koulutan ammattilaisia monisuhteisuuden kohtaamisesta ja luennoin laajemmin moninaisista perhe- ja läheissuhteista Helsingin yliopistolla. Lisäksi pidän Väestöliitossa seksuaaliterapian vastaanottoa, missä työskentelen pääasiassa erilaisissa monisuhteissa olevien asiakkaiden kanssa. Pyrin myös puhumaan aiheesta aktiivisesti suurelle yleisölle muun muassa mediahaastattelujen kautta sekä tekemällä aktiivista tiedeviestintää somessa.” 

Lue avoimesti saatavilla oleva artikkeli Yhteiskuntapolitiikka- lehden sivuilta täältä 

Mitä on monisuhteisuus?    Monisuhteisuus (englanniksi consensual non-monogamy) = Kattokäsite kaikille sellaisille intiimiä kanssakäymistä sisältävien ihmissuhteiden muodoille, joissa yksi ihminen voi olla intiimissä suhteessa useamman kuin yhden ihmisen kanssa yhtä aikaa.    Monisuhteisuuden muotoja on monia, tässä tekstissä niistä on mainittu muutamia:    Polyamoria – Intiimejä ihmissuhteita koskeva ajattelu- ja elämäntapa, joka sallii elämisen seksuaalisesti ja romanttisesti intiimissä suhteessa usean ihmisen kanssa yhtä aikaa edellyttäen, että kaikki osapuolet ovat tietoisia toisistaan ja suostuneet vapaasti osaksi monisuhteista ihmissuhdekokonaisuuttaan.    Avoimet suhteet – Adjektiivia ”avoin” käytetään ihmissuhteista puhuttaessa luonnehtimaan mitä tahansa kahden tai useamman ihmisen keskinäistä intiimiä suhdetta tai suhdekokonaisuutta, jossa osapuolten on sallittua muodostaa intiimejä suhteita myös muihin, suhdekokonaisuutensa ulkopuolisiin ihmisiin.   Swinging-suhteet – Seksin harrastamista muun henkilön kuin oman kumppanin kanssa siten, että kaikki osapuolet ovat tietoisia asiasta ja hyväksyvät sen. Swingausta harrastetaan usein järjestäytyneesti, ja sitä harjoittavat useimmiten pariskunnat yhdessä toisten pariskuntien kanssa.    Määritelmät ovat Polyamoria ja monisuhteisuus ry:n sivuilta.