Uutiset
“Rakkaus mullistaa elämän, mutta Elina Haavio-Mannila mullisti minun elämäni” – tunnelmia muistoseminaarista
Perjantaina 10.4.2026 järjestettiin edesmenneen professori Elina Haavio-Mannilan (o.s. Haavio, 3.8.1933 – 26.9.2025) muistoseminaari Helsingin yliopiston Pienessä juhlasalissa. Muistoseminaariin olivat kokoontuneet Haavio-Mannilan kollegat, entiset opiskelijat, sukulaiset sekä ystävät. Tässä tekstissä kootaan seminaarissa pidettyjen puheiden keskeistä antia.
Lasikattojen rikkoja
Haavio-Mannila oli ensimmäinen Helsingin valtiotieteellisestä tiedekunnasta väitellyt nainen väitöskirjallaan Kylätappelut: Sosiologinen tutkimus Suomen kylätappeluinstituutiosta (1958). Hänestä tuli myöhemmin ensimmäinen Helsingin yliopiston sosiologian naisprofessori. Lisäksi hän oli mukana monessa toimikunnassa ja jaostossa ja näin sai raivattua naisille tietä laajemmin akatemiaan.
Tiede intohimona ja harrastuksena
Muistotilaisuuden esityksissä muisteltiin Haavio-Mannilan uraa ja hahmoa. Moni muisteli häntä eritoten mentorina ja esikuvana, joka inspiroi tieteen pariin ja edisti monen tieteellisen uran alkupolkuja. Kerrottiin, että Haavio-Mannila tykkäsi ottaa valokuvia kollegoistaan työn parissa, ja muistutti opiskelijoitaan, että tutkimusta ei voi tehdä kiireessä. Tutkimus vaatii ajattelua.
Haavio-Mannilan ura oli kirjava. Hän on tutkinut muun muassa suomalaista väestöä; perheitä, seksiä, kansalaisyhteiskuntaa, lääkäri-instituutiota, alkoholin käyttöä sekä siirtolaisuutta. Haavio-Mannila teki paljon uusia avauksia sosiologiaan ja mahdollisti kirjavien tutkimusaiheiden haltuunoton suomalaisessa kentässä. Hän osallistui aktiivisesti kansainvälisiin tutkimusyhteistöihin niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Haavio -Mannilaa kiiteltiin siitä, että hän oli lämmin, aina valmis keskustelemaan, utelias moneen suuntaan ja oli kiinnostunut muidenkin intohimoista. Jaettu, tarttuva ja tartutettavan intohimon ajateltiin salissa olevan yksi Haavio-Mannilan suuren tuotannon taustavoima.
Seksitutkimuksen uranuurtaja
Vaikka Haavio-Mannilan tutkimusjulkaisut koskivat laaja kirjoa erilaisia sosiologisia ja väestötieteellisiä ilmiöitä, seksitutkimukset, ”syrjähypyt” ja työpaikkaromanssit saivat paljon mediahuomiota. Muut sosiologiset aiheet saivat vähemmän huomiota lehtien palstoilla. Hänen kuulemma odotettiin olevan paheksuva seksi-ilmiöitä kohtaan, mutta kun siitä tiedusteltiin, Haavio-Mannila saattoi tokaista: ”minulla ei ole kovia asenteita tutkimiini aiheisiin”.
Osmo Kontula, Haavio-Mannilan mentoroima seksitutkija, emeritus professori ja Suomen Seksologisen Seuran perustaja, muisteli oman uransa alkua Haavio-Mannilan helmassa. Kontula kertoi, että Haavio-Mannila oli pyytänyt häntä mukaan tutkimaan opiskelijoiden seksielämää. Kontula uskoi, että kutsu tutkimuksen tekoon johtui siitä, että Kontula käytti paljon puheenvuoroja Haavio-Mannilan kurssilla.
Yhteistyö jatkui vuosikymmenen, ja yhteisiä julkaisuja tuli yli 60. Haavio-Mannila oli kannustanut Kontulaa käsittelemään myös suomalaista rakkautta seksin rinnalla. Kannustuksesta syntyi Kontulan viimeisin kirjajulkaisu, joka käsittelee suomalaisten kertomuksia rakastamisen merkityksellisyydestä.
Kontula päätti puheensa vaikuttaviin sanoihin: ”Rakkaus mullistaa elämän, mutta Elina Haavio-Mannila mullisti minun elämäni”.